maanantaina

astrid matkaa junalla kohti outokumpua. suunnittelee kidnappaavansa vistoon edessä istuvan kanssamatkustajan hienon repun. ingrid juo kahvia ja syö tummaa suklaata kahvilassa. ilmassa elämäepäröintiä. sade ei voisi osua paremmalle päivälle. just another manic monday.

perjantaina

astrid, ingrid ja taikinaterapia. ylijäämäraasteesta teeleipiä. lasilliset kuohuviintä, onhan sentään perjantai. astrid multitaskaa ja yhdessä he kaapivat kulhonreunat.

"mieti jos taikinat olis aina ihan helvetin pahoja? ja sitten uunissa niistä tulis vaan.....kakkuja", pohtii astrid ja asettaa huulensa skumppalasin sisään. "teitkö pienenä koskaan näin?"

lauantaina

lopun alku häämöttää koska astrid muutti tänään tavaransa outokumpuun. kohta sanotaan tältä erää hyvästit teehetkille terassilla ja puistokadulla. suru puserossa.

viime yönä tuoksui jo hitaasti saapuva syksy. se oli se pimeän yön tuoksu. kun on lämmin ja kostea ja viileä yhtä aikaa ja siinä on järvi vieressä ja ystävät laulamassa matkalaulua ja ikuista virtaa. aavistuksen kokoinen lupaus kurkkukivusta. lihaskivusta varmuus.

"ilmota kun tiedät aikataulustas" tapasi ingrid sanoa kesällä 2014.

ingridistä tuli valintatalon sinivihreä vakioasiakas

Ingrid on oman elämänsä rallikuski.


astrid: ruoalla leikkiminen on parasta

ingrid: se on yksinkertaisesti parasta mitä tiedän