Se oli Mustikka joka aloitti, mietti Kookosmaito ja kävi mielessään läpi puolen tunnin takaisia tapahtumia. Kylmät väreet ravistelivat häntä kun pieni ja siro yläkertanaapuri oli tullut huoneeseen ja ripeästi askeltanut Taatelin luo. Kookosmaidolla oli täydellinen tarkkailupaikka. Se katsoi lumoutuneena Mustikkaa, jonka väri oli tänä aamuna erityisen syvä ja kaunis.

Pitäisiköhän yskäistä niin se huomaisi minut? Ei, ei yskäistä, sehän on inhottavaa. Ehkä ihan vain liikahtaa sulokkaasti? Olisinkohan tarpeeksi siro jos spontaanisti pyörähtäisin?

Kookosmaito otti muutaman askeleen sivulle. Huoneessaolijat hiljenivät ja katsoivat häntä uteliaina. Mustikka hymyili ja Kookosmaidon sydän hakkasi lujempaa. Sitten he tanssivat Taatelin ja Sitruunan lyödessä tahtia.