ensin vastaan viimeisimmän viestisi kysymykseen. saako valita kaikki vastausvaihtoehdot? hauskuus ja ihmeellisyys ovat toki ideologisiin diskursseihin sidottuja subjektiivisia kokemuksia, mutta omasta puolestani vaihtoehtojen c ja d toteutumisen voin luvata.
kello on täällä turussa tällä hetkellä 13.06 ja lamputtoman talouden kynttilä sytytettiin jo hämäryyden vuoksi. näin auringon yhdentoista aikaan. seisoin ikkunan ääressä ja katselin miten se ensin hetkellisesti kurkisti pilvien raosta, sitten noin puolen minuutin ajan näkyi puoliksi valaisten keltaisen puutalon seinää, joka ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen näytti piristyneeltä. siirsin orkideani valonsäteiden ulottuville - olen huolestunut raasusta, mitenhän sen saisi selviämään kevääseen? onko sinulla orkideanhoitovinkkejä?
joka tapauksessa, jatkan iltapäivääni pian esiliinaan pukeutuneena - saan vieraaksi ystävän, jolle minun on määrä valmistaa lounasta. ensin kuitenkin täytän kuvassa esiintyvän uuden tukholmalaisen lasini teellä ja syvennyn tulkitsemaan pyhää kirjaani, jonka parissa olen saanut kuivata nenäliinaan yhden jos toisenkin poskelle vierähtäneen kyyneleen. jotkut pitävät arvossa rakkauden kaksoiskäskyä, minä prefeeraan viisaan miehen neljä vuosisataa sitten kirjoittamaa sonettia numero 116. liitän sen tähän sinulle luettavaksi.
uskollisten mielten liitolle ei ole
esteitä: rakkaus ei ole rakkautta
jos se muuttuu muuttumisen halusta
tai taipuu vastavoiman vastukseen.
ei, ei! se on ikuisesti luja merkki,
se kohtaa myrskyn eikä koskaan horju;
se eksyneille laivoille on tähti
jonka sijainti tunnetaan, ei mahti.
rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi
niittää poskien ja huulten hehkun,
rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan
vaan kestää päiviemme loppuun asti.
jos tässä erehdyn ja minulle se todistetaan,
en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan.
valtavan ihania viimeisiä koulupäiviä ennen lomaa. nähdään pian ja sitten tehdään mimosat!
sinun ingrid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti