tiistaina satoi ja keskiviikkona satoi ja siihenkös lopen uupunut ingrid kyllästyi. pimeään ja sateeseen ja akateemisten lauseiden muodostamisen vaikeuteen. otti laukkunsa ja kääri itsensä nilkkoihin asti ulottuvaan takkiinsa. valitsi hissin sijaan portaat ja ripeästi askelsi alas seitsemännestä kerroksesta hämärtyvään kylmyyteen. oli keskiviikko ja kello oli 16.38. 

tasan kaksi vuorokautta myöhemmin ingrid avasi jääkaapin yläpuolella olevan kaapin, jossa säilytti keskiviikkona hankittua tanniinista ystävää. sen sisällössä oli siihen mennessä yhden lasillisen mentävä kolo. nyt kahden. fenomenologinen tanssintutkimus ei ole koskaan ollut selkeämpää. 

tämähän toimii, ajatteli punaviini-ingrid ja naurahti tyytyväisenä kirjoitettuaan rästissä olleet tekstit. 

oi viini, jumalten juoma, miksi et voisi olla vain viaton ajatuksenjuoksun kiihdyttäjä?